Koulumatkapyöräilyä edistetään monin tavoin

Suomalaislapsista vähemmän kuin kaksi kolmesta taittaa koulumatkansa jalan tai pyörällä, ja trendi on laskeva. Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen näkee, että erityisesti koulujen sijoittuminen ja säilyminen määrittävät koulumatkojen kulkumuotoja. Koulujen ollessa kaukana kodeista on luontevaa, että matkat suoritetaan jotenkin muuten kuin kävellen tai pyörällä.

Reitti koululle on kuitenkin monelle lapselle osa lähiympäristöä, jossa liikkuminen itsenäisesti opettaa havainnointikykyä liikenteessä. Pyöräliiton paikallisyhdistysten, kuntien ja koulujen välillä on jonkin verran tehty yhteistyötä koulumatkapyöräilyn tukemiseksi. Koistinen kertoo, että esimerkiksi Lappeenrannan Pyöräilijät suorittivat koulumatkakartoitusta, jossa selvitettiin vaaranpaikkoja eri koulujen koulumatkareiteille. Kartoituksesta pystyttiin osoittamaan kohteita, joissa kaupunki voisi kehittää pyöräilyolosuhteita.

Kuva: Pyöräilykuntien verkosto ry

Kaavoituksella voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, sallitaanko autolla ajaminen koulun lähikaduilla. Saattoliikenne on suurin liikenneriski koulujen edustoilla. Koistisen mukaan liikenteen rajoittamista koulujen läheisyydessä ei ole Suomessa juurikaan toteutettu. Koulun ympäristön rauhoittaminen autoliikenteeltä paitsi parantaisi liikenneturvallisuutta, voisi myös kannustaa itsenäiseen koulumatkaan tai ainakin loppumatkan osalta lisäisi lapsen päivittäistä arkiliikunnan määrää.

Koulutaipaleen omatoimiseen kulkemiseen vaikuttaa myös se, maksaako kunta ilmaisen koulukyydin kaikille tai mille etäisyydelle vedetään raja sen tarjoamiselle. Tärkeää on lisäksi pyöräpysäköinnin laatu koulujen pihassa. Pyörät tulisi pystyä pysäköimään turvallisesti ja ympäri vuoden, mistä ei Koistisen mukaan kaikkialla huolehdita.

Koistinen nostaa esiin pehmeämmät ohjauskeinot koulun ja koululaisten välillä. Koulut voivat osaltaan kannustaa suoraan koululaisia ja välillisesti vanhempien kautta kulkemaan pyörällä tai kävellen kouluun. Kouluista tehtävät retket lähiympäristöön tai esimerkiksi museoon ja uimahalliin tulisi pyrkiä tekemään muutoin kuin autokyydein. Lähtökohtana olisi Koistisen näkemyksen mukaan se, että polkupyörän käyttö tai jalankulku olisi luonteva osa myös koulussa olemista, ja lapsi oppisi lähtemään myös itse liikkeelle.

Kuva: Minna Palmén

Toisaalta koulumatkapyöräily koetaan alakoulujen näkökulmasta toisinaan ongelmana. On turvallisuuteen vetoavia ohjeistuksia, että pyörillä ei suositella tulemaan kouluun, sekä suoranaisia kieltoja. Niistä tulisi Koistisen mukaan pyrkiä eroon. Koulut eivät voi tosiasiassa kieltää pyöräilyä kouluun, mutta kynnys uhmata koulun ohjeita voi olla vanhemmille ja lapsille korkea. Koistinen kertoo Pyöräliiton pyrkineen pitämään keskustelua yllä koulumatkapyöräilyn puolesta.

Pyöräilykasvatuksen konkreettisena toimena Pyöräliitto ja Pyöräilykuntien verkosto ry koulututtavat pyöräilykummeja, jotka käyvät kouluissa vetämässä erilaisia pyöräilyaktiviteetteja, kuten pyöräilyleikkejä, ajotaitoradan tai pyöräretken. Koistinen kertoo kummeja koulutetun tähän mennessä noin 50, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että haasteena on saada vapaaehtoisia toimimaan koulupäivän aikana ja toisaalta koulujen tiiviiseen ohjelmaan on ollut vaikeuksia päästä tällä konseptilla mukaan. Muutamia kummeja toimii tällä hetkellä aktiivisena, ja Koistinen kuvailee toiminnan olevan vielä rakentumisvaiheessa.