Kaisa Karhula: Kävely – liikennejärjestelmän ja kaupunkielämän unohtunut osa

Yksi suurimmista saavutuksista, joita pieni lapsi oppii nuorella iällään, on käveleminen. Kun ensimmäiset haparoivat askeleet ilman tukea on otettu, on suunta vahvasti eteenpäin. Kävely on luonnollisin tapa liikkua ja mahdollistaa ympäristön kokemisen syvemmällä tavalla kuin mikään muu kulkumuoto. Kävellessä havainnoimme ympäristöä kaikilla aisteillamme: haistamme läheisestä kahvilasta huokuvan huumaavaan tuoksun, tunnemme mukulakivet jalkojemme alla ja näemme kaikki pienet yksityiskohdat näyteikkunoiden vaatevalikoimista edellä kävelevän kanssakulkijan kengän väriin. Kävely onkin paljon enemmän kuin kävelyä ja siirtymistä jaloin paikasta toiseen. Se mahdollistaa toisten ihmisten kohtaamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen, oleskelun kaupunkiympäristössä sekä spontaanit pysähtymiset kesken matkan aina kun jotain mielenkiintoista ilmaantuu näköpiiriin.

Millainen on sinun unelmakaupunkisi tai kaupunkitilasi? Miten kuvailisit hyvää kaupunkiympäristöä ja miellyttävää keskustaa? Jokaisella meistä on oma kuvamme houkuttelevasta kaupungista. Jonkun mielipuuhaa on istua kahvilassa ja seurata ikkunasta ihmisvilinää cappuccinon parissa. Toinen nauttii kulkiessaan kauppojen näyteikkunoiden ohi ja seuratessaan kesän muodin tuloa kauppoihin. Kolmannelle iloa tuo talvinen joulutori, jonka tunnelmasta voi nauttia pakkasen kipristellessä sormenpäissä. Miellyttävän kaupunkiympäristön pohjana on kuitenkin aina toisten ihmisten läsnäolo. Viihtyäksemme kaupunkikeskustassa, aukiolla, puistossa tai kävelykadulla, tarvitsemme toisia ihmisiä. Amerikkalainen kaupunkikehityksen pioneeri William H. Whyte onkin todennut tutkittuaan vuosia elämää kaupunkitiloissa:

 “What attracts people most, it would appear, is other people.”  (William H. Whyte)

Se, mikä houkuttelee ihmisiä voimakkaimmin, ovat toiset ihmiset. Jopa usein kylmäkiskoisiksi ja etäisiksi tituleeratut suomalaiset nauttivat muiden ihmisten seurasta kaupunkitiloissa. Tyhjät, autiot kadut ja kaupunkitilat saavat meidät tuntemaan olomme yksinäisiksi ja pelokkaiksi. Ei siis ole täysin yhdentekevää, miten kaupunkiympäristömme rakennamme. Luodaksemme houkuttelevia kaupunkitiloja tarvitsemme kävelijöitä ja houkutellaksemme kävelijöitä tarvitsemme turvallisia, viihtyisiä ja ihmisen kokoisiksi suunniteltuja ympäristöjä. Yksinkertaista, eikö?

Toisinaan kävelyn rooli liikennejärjestelmän osana ja kaupunkielämän luojana kuitenkin unohtuu. Liikennesuunnittelussa keskitymme tehokkaisiin ja nopeisiin liikenneyhteyksiin unohtaen mitä tapahtuu, kun autoilija, pyöräilijä tai joukkoliikenteellä kulkeva pääsee määränpäähänsä. Jokaisen matkan päätteeksi meistä kaikista tulee kävelijöitä. Meidän tulee kulkea pysäköintipaikalta kauppaan, bussipysäkiltä kotiin tai pyörätelineeltä työpaikalle. Hyvät liikenneyhteydet määränpäiden välillä ovat tärkeitä, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ihminen poistuu ajoneuvostaan, on usein koko matkan ydin. Kaikilla liikennemuodoilla on oma paikkansa liikennejärjestelmässä. Autolla ja bussilla pääsee nopeasti ja kauas ja pyörä on kätevä kulkumuoto erityisesti alle kymmenen kilometrin matkoilla. Kuitenkin kaupunkimaisessa ympäristössä kävelijän, ihmisen, tulee olla kaiken suunnittelun lähtökohtana.

Jotta voimme suunnitella kaupunkeja kävelyn ehdoilla, tarvitsemme tietoa kävelijöistä. Usein suunnitelmat pohjautuvat liikennelaskennoille ja tiedämme hyvinkin tarkasti kuinka monta ajoneuvoa kullakin kadulla liikkuu. Mutta tietoa jalankulkijoista, heidän määristään tai liikkeistään, on harvoin olemassa. Kävelyliikenteen suunnitelmat perustuvat usein arvauksille ja oletuksille siitä, missä ihmiset oleskelevat ja mitä reittejä he käyttävät. Suunnittelun pohjana tulisi kuitenkin olla aitoa tietoa kävelyliikenteestä ja sen ominaisuuksista. Ennen kuin talo voidaan rakentaa, täytyy selvittää millainen pohjamaa rakennuksen alla on, täytyykö suorittaa massanvaihtoja vai riittääkö pelkkä paalutus. Samoin kävelyn suunnittelussa täytyy pohjatietojen olla kunnossa, jotta suunnittelussa voidaan tehdä oikeita ratkaisuja.

Kävelyä generoivalla kaupunkiympäristöllä on monia positiivisia vaikutuksia, ei vain liikkumiseen vaan laajemmin kaupungin sykkeeseen. Ihmisten ehdoilla rakennettu kaupunki kannustaa aktiiviseen elämäntapaan ja ihmisten kohtaamiseen. Se mahdollistaa kaupunkielämän syntymisen ja edesauttaa innovaatioiden ja spontaanin kanssakäymisen rakentumista. Kävelyä edistämällä ei tueta ainoastaan arkiliikkumista ja terveellisiä elämäntapoja vaan laajemmin kaupunkiympäristöjen kehittämistä, houkuttelevien kaupunkitilojen luomista sekä tasavertaisia liikkumismahdollisuuksia. Kuten monen kaupungin kehittämiseen vaikuttanut tanskalainen arkkitehti Jan Gehl sanoi:

”A good city is like a good party – people stay longer than really necessary, because they are enjoying themselves.” (Jan Gehl)

Kaisa Karhula

Kirjoittaja työskentelee Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä Tampereen teknillisellä yliopistolla tutkijana. Hän on perehtynyt erityisesti kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen kaupungeissa erilaisten tutkimusprojektien kautta. Kirjoittajan tavoitteena on olla luomassa viihtyisiä kaupunkiympäristöjä, jotka ovat kaikkien käyttäjäryhmien saavutettavissa.