Etusivu » Yleistä » Artikkelit » Liikunnan tulevaisuus

Liikunnan tulevaisuus

Tälle sivulle on koottu tietoa tulevaisuuden liikuntatarpeisiin ja -muotoihin liittyen:

  • Liikunnan tulevaisuuden skenaariot
  • Liikunnan tila
  • Yhteiskunnan rakenteelliset muutokset

Liikunnan tulevaisuuden skenaariot

Liikunnan tulevaisuuden linjat ovat sidoksissa koko yhteiskunnan kehitykseen ja rakenteellisiin muutoksiin. Liikunta 2025-tutkimuksessa (Mäntylä 1990) muodostettiin kaksi erilaista liikunnan tulevaisuuden skenaariota: liikunta yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ja liikunta yhteisöllisesti suuntautuneessa yhteiskunnassa. Tutkimustulosten avulla voidaan peilata tämänhetkistä toteutunutta liikunnan tilannetta ja arvioida uudelleen kehityksen suuntaa.

Liikunta 2025-tutkimuksen teoriapohjana oli mm. Albert Hirschmanin teoria individualismin ja kollektivismin vuorottelusta ihmisten elämässä. Nämä suuntaukset vuorottelevat Hirschmanin mukaan ohjaavina ihmisten arvoissa ja asenteissa, elämäntyyleissä ja kulttuurissa ylipäänsä. Vuorottelu selittyy ihmisten henkilöhistoriaan liittyvillä psykologisilla seikoilla: he pettyvät vuoroin osallistuvaan ja vuoroin yksityistyneeseen elämäntyyliin. Hirschmanin teoriaa voidaan pitää lähtökohdiltaan yksilökeskeisenä.

Toisena teoriapohjana tutkimuksessa oli Nicolai Hartmannin 1800-luvun vaihteessa esittämä teoria, jonka mukaan kulloinkin vallitsevan kulttuurin sisällölle leimaa antavina arvoryhminä vuorottelevat ”korkeat ja vahvat arvot”. Korkeat arvot ovat lähinnä ihanteellisia, kuten esimerkiksi uhrautuvuus ja lähimmäisenrakkaus. Vahvoja arvoja ovat elämän perusasioihin, kuten toimeentuloon, hyvinvointiin ja nautinnonhaluun liittyvät seikat. Teorian mukaan korkeiden ja vahvojen arvojen vuorottelu on sidoksissa pitkälti yhteiskunnallisen tilanteen luonteeseen. Korkeat arvot murenevat tyypillisesti sosiaalisten murrosten aikoina, jolloin tilalle tulevat vahvat arvot. (Salonen 1988)

Liikunta 2025-tutkimus kohdennettiin pääosin kahteen ikäkerrostumaan eli vuosina 1973-77 ja 1978-94 syntyneisiin. ”Uusrealistiset kansallisromantikkosukupolvet” (1973-77 syntyneet) elivät arvojen ja elintyylien muodostumisen kannalta ratkaisevaa nuoruusvaihettansa aikana, jolloin markkinayhteiskunnalle tyypillinen kulttuuri muotoutui. Uudistusvaiheelle ominainen itsekeskeinen, luova ja hektinen ilmapiiri vaikuttaa elintyyleihin. Elintapoja leimaavat yksilökeskeiset arvot.

Keskimääräisen hyvä taloudellinen perusta mahdollistaa ns. ”perijäsukupolveen” kuuluvilla (1978-94 syntyneillä) elämän arvojen pohtimisen; mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Tähän sukupolveen kuuluvien elämää voivat ohjata mm. mielenrauhaa, sosiaalisuutta ja yhteisöllisiä toimintatapoja korostavat arvot.

Näiden ikäluokkien tarkastelun kautta pystyttiin muodostamaan käsityksiä uusista virtauksista ja tulevaisuutta muokkaavista muutoksista. (Mäntylä 1990, 6) Väestön liikuntaharrastuksen laajuuteen ja määrään vaikuttavat merkittävästi väestön ikärakenteen muutos eli keski-iän nousu ja toimeentulon hankkimisesta vapautuva aika eli vapaa-ajan pidentyminen. Elintason nousun ja vapaa-ajan arvostuksen myötä liikunnan merkitys osana elämäntyyliä on kasvamassa; työssäkäyvien vuotuinen vapaa-aika voi lisääntyä noin 2200 tunnista lähes 2800 tuntiin vuonna 2025 (Mäntylä 1990, 27). Sama huomio on tehty myös Finnsight 2015-ennakointihankkeessa; muun kuin työelämän merkitys terveydelle ja elämänlaadulle kasvaa (Finnsight, 83). Koulutuksen ja tiedon tason myötä liikuntalajeiltakin vaaditaan enemmän monipuolisuutta, kombinaatioita, haasteellisuutta ja yllätyksellisiä elämyksiä.

Kaavio 1. Liikunta 2025 skenaariot-taulukko. Mäntylä, Kaj (1990). s. 24.

Liikunnan tila

”Yksilökeskeisen yhteiskunnan skenaariossa arvot ovat materiaperustaisia ja yksilöllisyyttä korostavia. Kulttuuri ja sen mukana liikunta sirpaloituvat. Liikunnan motiiveina korostuvat kilpailu, terveys ja sosiaalinen erottautuminen. Lisääntyvästä vapaa-ajasta käytetään kasvava osuus liikuntaan. Nuorten keski-ikäisten ja naisten liikuntaharrastus lisääntyy voimakkaimmin. Liikunnan lajivalikoima monipuolistuu jatkuvasti kansainvälisten vaikutteiden levitessä. Liikuntaharrastus siirtyy kasvavassa määrin alkuperäisestä luonnonympäristöstä voimakkaasti rakennettuun ympäristöön ja sisätiloihin. Liikuntapaikkoja kehitetään viihtyisiksi vapaa-ajan monitoimikeskuksiksi.” (Mäntylä 1990, 6)

Tätä skenaariota tukee se, että ihmiset liikkuvat, seurustelevat ja matkailevat kodin ulkopuolella vuosi vuodelta enemmän. Nuorten keski-ikäisten ja naisten liikuntaharrastus on lisääntynyt voimakkaimmin. (Mäntylä 1990, 20) Tämä todentuu Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005-2006 tuloksesta, jonka mukaan naisista suurempi osa liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Iän puolesta erottuvat 19-25-vuotiaat (sekä yli 50-vuotiaat), joista keskimäärää useampi harrastaa kuntoilua riittävässä määrin. Huolestuttavaa on, että miesten ja naisten elinajanodotteen ero on Suomessa Euroopan suurimpia (Finnsight, 85). Liikuntaharrastuksen siirtyminen sisätiloihin on nähtävissä ainakin resursseista päätettäessä; ulkoilu ei saa liikunnan rahoituksessa sille kuuluvaa osuutta (Suomen latu, 2), vaikka suurin osa lasten ja nuorten sekä aikuisten suosituimmista lajeista tapahtuu ulkona (Kansallinen liikuntatutkimus).

”Yhteisöllisesti suuntautuvan yhteiskunnan skenaariossa korostuvat yhteisöllisyys, osallistuminen ja omaleimaisuus elämän kaikilla alueilla. Ihmiset haluavat olla yhdessä ja viihtyä. Liikuntaa harrastetaan yhä enemmän perheen parissa ja osana muuta toimintaa. Perinteiset kansalliset liikuntalajit pysyvät suosittuina. Ihmisten keskimäärin liikuntaan käyttämä aika pysyy nykyisellä tasolla. Liikunta tavoittaa parhaiten lapset ja nuoret. Luonnonympäristön laadun heikentyminen ja ilmaston lämpeneminen voivat vähentää aikuisten liikuntaharrastusta etenkin talvisin.” (Mäntylä 1990)

Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan perheen parissa harrastaminen ei ole trendi nykyisin; lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa useimmiten omatoimisesti kavereiden kanssa, tai tutkimustulosten mukaan seuraavaksi eniten urheiluseurassa. Suosituimmat seuralajit ovat jalkapallo, voimistelu, jääkiekko, salibandy ja yleisurheilu. Melkein puolet 3-18-vuotiaista kuuluu urheiluseuraan. Lähes yhtä moni ilmoittaa harrastavansa liikuntaa omatoimisesti yksin. Lasten ja nuorten suosituimmat omatoimisesti harrastetut lajit ovat jalkapallo, pyöräily, hiihto ja uinti. Perinteisten lajien suosio näkyy myös aikuisten kohdalla. Suosituimmat lajit ovat tällä hetkellä kävelylenkkeily, pyöräily, hiihto ja uinti. Kuntosaliharjoittelu kasvattaa suosiotaan joka vuosi.

Yhteiskunnan rakenteelliset muutokset

Suomen väestö on tällä hetkellä nuori, mutta vuonna 2030 se tullee olemaan Euroopan neljänneksi vanhin. Yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu. Jos ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön aloittamisikää halutaan myöhentää, tulisi heidän toimintakyvyn ylläpitoon panostaa. Ikääntyminen kasvattaa työelämän ulkopuolella olevien määrää, jolloin vapaa-aikaa viettävien aikuisten määrä kasvaa. Erityisesti ikääntyvien hyvinvointia lisäävien liikuntapalveluiden kysyntä kasvaa. Nuorten ikäluokkien pieneneminen asettaa liikuntapolitiikalle vaatimuksia huomion kohdentamisesta lapsista ikäihmisiin. Elinkeinoelämän kansainvälistymisen myötä yhteiskunta avautuu yhä voimakkaammin muihin kulttuureihin ja omaksuu niistä vaikutteita. Tämä kohdistuu erityisesti nuoriin ikäkerrostumiin, joiden liikutatottumukset voivat muuttua. Nuorten ikäluokkien pääasiallinen elinympäristö on moderni kaupunkiympäristö, jolla on heijastuksia myös liikuntaharrastuksen lähtökohtiin ja vaatimuksiin. Hyvä esimerkki uudesta, urbaania kaupunkiympäristöä hyväksi käyttävästä liikuntalajista on parkour. ”Parkour on enemmän kuin urheilulaji – siinä tehdään liikkumisesta taidetta ympäristön suomien mahdollisuuksien mukaan. Esteet sulavalle liikkumiselle nähdään haasteina ja mahdollisuuksina kehittää sekä omaa kehoa että mieltä” (Parkour). Koulutustaso vaikuttaa yksilön liikunnan harrastamiseen. Mitä koulutetumpi ihminen on sitä useammin ja säännöllisemmin hän harrastaa liikuntaa. Yleensä henkilön koulutustaso ja ammattiasema ovat sidoksissa toisiinsa. Molemmat ominaisuudet vaikuttavat samansuuntaisesti liikunnan harrastamiseen. Parhaillaan käynnissä oleva ammattirakenteen muutos edistää epäsuorasti liikunnalle myönteisiä elämäntapoja. Yleistäen voidaan sanoa, että korkean teoreettis-teknisen osaamisen ja palvelutyön aloilla toimivat ovat liikunnallisesti aktiivisempia ammattiryhmiä. Fyysisesti raskaissa töissä on yleistä, ettei vastaavaa liikuntakulttuuria ylläpidetä. Tällä hetkellä työyhteisöjen liikuntamarkkinoiden arvo on 280 miljoonaa euroa eli lähes kolme kertaa valtion liikuntabudjetin (97,7 milj.) verran. Työpaikkaliikunta kohdistuu nimenomaan terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuviin. (Kansallinen liikuntatutkimus) Suomalaiset aikuiset käyttävät liikuntaharrastuksiinsa keskimäärin 427 euroa vuodessa. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan miehet käyttävät liikuntaan enemmän rahaa kuin naiset. Jos tutkimuksessa mukana olleiden 19-65-vuotiaiden rahankäyttö, 427 euroa vuodessa, laajennetaan koskemaan kaikkia 19-65-vuotiaita, aikuisväestö panostaisi rahaa omaehtoiseen liikuntaan ja kuntoiluun kaikkiaan noin 1,4 miljardia euroa. (Kaleva) Yhteenvetona voidaan todeta, että tulevaisuuden liikunnassa on nähtävissä merkkejä sekä yhteisöllisyydestä että yksilöllisyydestä.

Lähteet

Finnsight 2015-ennakointihanke. Suomen Akatemia ja Tekes. [WWW] Finnsight 2015-ennakointihanke

Hirschman, Albert (1982). Shifting Involvements. Private Interests and Public Action. Princeton University Press. Princeton NJ.

Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006.

Mäntylä, Kaj (1990). Liikunta 2025 skenaariot. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 122. Helsinki.

Suomen Parkour ry. [WWW] Parkour

Salonen, Kaarina (1988). ”Kadonneet elämänihanteet”. Mielenterveys 4/1988, s.4-8.

Sanomalehti Kaleva 18.9.2006.

Suomen latu 2002. Ulkoilumahdollisuudet Suomen kunnissa. SULKA-projektin loppuraportti.

Pin It on Pinterest