Tiina Lankila: Paikkatiedosta apua maankäytönsuunnitteluun ja arkiliikunnan edistämiseen

Oli koulu. Oli kauppa. Oli pieni kylä, jossakin päin Pohjanmaata. Lapset kävelivät tai pyöräilivät aamuisin kouluun. Kauppaan oli helppo kipaista jalan hakemaan maitopurkki. Sitten lähti koulu. Sitten kauppa. Lapset vietiin aamulla autolla kotiovelta koulun ovelle. Kauppareissu hurautettiin tarvittaessa autolla parinkymmenen kilometrin päähän isolle kylälle, ja auto pysäköitiin tietysti niin lähelle kaupan ovea kuin mahdollista, että ei vaan tarvitsisi ”turhaa” kävellä. Kunnollisia pyöräteitä ei ollut kirkonkylälle asti. Naapurilla saattoi sentään vielä käydä kävellen kylässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, minkälaisessa asuinympäristössä asumme. Asuinympäristö vaikuttaa terveyteen muun muassa terveyskäyttäytymisen kuten fyysisen aktiivisuuden kautta. Erilaiset ympäristöt tarjoavat eri tavoin mahdollisuuksia yhdistää liikunta arjen toimiin, kuten kaupassa käyntiin. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suotuisasti niin henkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin, ja lisäksi paikasta toiseen siirtyminen lihasvoiman avulla on myös ympäristöteko.

Ylipainoisuus on Suomessa kuten monissa muissakin länsimaissa kansanterveydellinen ongelma, johon liittyy kohonnut riski sairastua useisiin kroonisiin sairauksiin. Suomessa ja maailmalla painoindeksin ja ylipainoisuuden on havaittu olevan yhteydessä ihmisen asuinympäristöön. Selitykseksi on tarjottu etäisyyttä ruokamarketteihin, lähikauppoihin, työpaikkoihin sekä virkistäytymisalueisiin, pyöräteiden puutetta sekä pikaruokapaikkojen yleisyyttä lähialueella. Suomessa painonindeksin on havaittu useissa tutkimuksissa olevan isompi maaseudulla kuin kaupungeissa. Painoindeksin on havaittu myös kasvavan kuntakeskusetäisyyden kasvaessa riittävästi.

Paikkatieto tarkoittaa paikkaan sidottua tietoa. Se voi olla esimerkiksi koordinaattipiste, jonka sijainti kuvaa ihmisen asuinpaikkaa. Pisteestä voi olla tiedossa myös muuta ominaisuustietoa kuten kyseisen ihmisen sukupuoli, painoindeksi tai koulutustaso. Piste voi kuvata myös esimerkiksi uimahallin sijaintia. Paikkatieto voidaan esittää myös viivana, esimerkiksi kun kyseessä on lenkkeilypolku, tai alueena kun kyseessä on vaikkapa puisto. Paikkatietojärjestelmän (geographical information system, GIS) avulla paikkaan sidottua tietoa voidaan tuottaa, tallentaa, hallita, analysoida ja esittää visuaalisesti.

Paikkatieto ja GIS tarjoavat siis välineen, jolla voidaan selvittää esimerkiksi asuinympäristön ja ihmisten välistä suhdetta; missä mitäkin on ja mitä seurauksia sillä mahdollisesti on. Paikkatiedon avulla voidaan tutkia olemassa olevaa tilannetta: esimerkiksi sitä miten alueella asuvat ihmiset ovat sijoittuneet suhteessa tarjolla oleviin liikuntapaikkoihin ja ovatko liikuntamahdollisuudet jakautuneet tasaisesti eri väestöryhmien kesken, tai vastaavatko alueen liikuntamahdollisuudet alueella asuvan väestön tarpeita. Mikäli puutteita havaitaan, niihin voidaan koettaa puuttua muun muassa suunnittelun keinoin.

Paikkatietoa hyödyntämällä asuinalueita voidaan pyrkiä myös suunnittelemaan siten, että ne vastaavat alueella asuvan väestön tarpeita, ja että mahdollisimman moni kykenisi halutessaan käyttämään esimerkiksi virkistäytymisalueita vaivatta tai liikkumaan ympäristössään ilman autoa. Tämä voi liittyä esimerkiksi siihen, minne uusi uimahalli tulisi rakentaa tai siihen, miten pyöräilyverkko tulisi suunnitella niin, että mahdollisimman moni pystyisi hyödyntämään sitä arjessaan.

Paikkatiedon ja paikkatietomenetelmien käytön etuna on, että samankaltaiset analyysit voidaan periaatteessa tehdä millä tahansa alueella, kunhan tarvittavat tietoaineistot ovat saatavilla. Ongelmia aiheuttaakin joskus tarpeellisten tietojen puute ja laatu, tietojen keräämisen työläys, sekä aineistojen hinta.

Syksyllä 2013 julkaistussa artikkelissa tutkimme tieverkkoa pitkin lasketun koti-kuntakeskusetäisyyden ja paikallisen väentiheyden yhteyttä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:en kuuluvien nuorten aikuisten painoindeksiin ja ylipainoon. Taustalla oli ajatus, että etäisyys kotoa kuntakeskukseen kertoo siitä, kuinka pitkä matka on kuljettava, jotta päivittäiset palvelut saavutetaan. Toisaalta etäisyyden arveltiin indikoivan kulkemisen tapaa: kävellen, pyöräillen, autolla. Väentiheys puolestaan kertoo lähialueen rakenteesta ja esimerkiksi kyläilypaikkojen määrästä. Molemmilla on siis mahdollisesti vaikutusta ihmisen arkiliikunnan määrään ja laatuun.

Tulosten mukaan painoindeksi ja ylipainoisten osuus alkoivat nousta yli viiden kilometrin etäisyydeltä kuntakeskuksesta ja myös väentiheyden vähentyessä. Tutkimuksen mukaan jopa 40 % tutkimuksessa mukana olleista nuorista aikuisista asui vuonna 1997 alueilla, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti painoon, koska asuinpaikka oli joko liian kaukana kuntakeskuksesta tai se oli liian harvaan asuttu. Lisätutkimusta tarvitaan, mutta mikäli tulos voidaan tulkita kausaalisesti, arkiliikuntaa vähentävät tekijät asuinympäristössä vaikuttavat painoindeksin kasvuun. Yhdyskuntasuunnittelu, joka ottaa arkiliikunnan mahdollisuudet huomioon, voisi tarjota yhden tärkeän keinon, jolla ihmisten ylipainoon ja sitä kautta hyvinvointiin voidaan puuttua.

Tiina Lankila

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Oulun yliopiston maantieteen laitoksella ja terveystieteiden laitoksella asuinympäristön ja terveyden välisestä yhteydestä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistossa.