Outi Leinonen: BMX-radan rakennus
Blogikirjoitus | 25.8.2015 | liikuntakaavoitusBMX-radan tai -ajopaikan rakennus nähdään usein hyvin yksinkertaisena asiana. Vaikka hiekasta tehtyjen kumpujen rakennus vaikuttaisi helpolta, niin radan rakennuksessa tulee huomioida monta asiaa. Se mikä tekee radasta parhaan, on tietenkin makuasia ja kuskien taitotaso vaikuttaa vahvasti siihen minkä radan ajaminen on hauskaa. Muutamalla pääseikalla saa kuitenkin karsittua pahimmat virheet pois.
Kaikkein tärkeintä radassa on flow. Flow on vaikea selittää sanoin, sen tuntee kun ajaa radalla. Flow:hun vaikuttaa hyppyjen muodot. Hyppyri ei saa olla liian terävä, niin että se töksähtää mutta ei myöskään liian loiva, niin ettei siitä ole mitään iloa. Pääsääntöisesti hyppyrin nokka on terävämpi kuin alastulo. Alastulossakin on kuitenkin hyvä olla muotoa, jotta siitä saa pumpattua lisää vauhtia. Näiden tekijöiden lisäksi hyppyjen tulee sopia keskenään yhteen jotta vauhti ja flow säilyvät. Radan vauhti määrittää myös pitkälti hyppyjen koon sekä etäisyyden toisistaan. Korkeammalla lähtökummulla olevalla radalla myös hypyt ovat pääsääntöisesti isompia.
Flow:n jälkeen seuraavaksi tärkein tekijä on vaihtelevuus. Jotta ajopaikka kiinnostaa useampia eri tasoisia kuskeja, tulee radalla olla eri tasoisia haasteita. Vaihtelevuus antaa radalle myös oman rytminsä, eli sillä on vaikutus radan flow:hun. Eri mittaiset hypyt, kuin myös korkeuserot ovat tärkeitä. Sen lisäksi eri muotoiset hypyt (pöytähyppy, tupla, step-up, step-down, ja näiden kaikki mahdolliset yhdistelmät esim. tupla-step down) tekevät vaihtelevuutta rataan. Yksistään jo hyppyjen nokkien ja alastulojen muotojen erot tekevät radan ajamisesta mielenkiintoisempaa.
BMX-radan koko ei siis kerro paljoakaan sen hyvyydestä. Tietenkin isolle radalle mahtuu enemmän eri kokoisia ja muotoisia hyppyjä, mutta yleisesti ottaen isot radat ovat tehty maailman huipuille. Pienemmät radat inspiroivat enemmän lapsia ja aloittelijoita. Samalle radalle on täysin mahdollista rakentaa kohtia jotka sopivat maailman huipuille kun taas samalla toinen kohta toimii aloittelijalle, mutta se on jo oma taiteenlajinsa. Rohkaisen muodokkaan radan rakentamiseen, muodot kuitenkin itsestään latistuvat jonkun verran maan asetuttua/painuttua. Pois on helppo ottaa mutta lisääminen on vaikeampaa.
Henkilökohtaisesti toki kannatan BMX-radan rakennusta, sillä se tuo mukanaan mahdollisuuden kisata, joka on portti ohjattuun toimintaan radalla. Kisaaminen jo yksistään inspiroi useita ajamiseen. Mikäli BMX-rata ei ole mahdollinen, niin pump track/BMX playground on parhaimmillaan parempi vaihtoehto kuin keskiverto rata. Kaikissa ajopaikoissa kehotan kuitenkin kiinnittämään huomioita mainitsemiini pointteihin. Mikäli ajopaikan saa sijoitettua liikuntapaikkojen, liikennepuistojen tai skeittiparkkien yhteyteen, niin ne varmasti tukevat toinen toisiaan.
Outi Leinonen
Kirjoittaja on BMX-racing kilpakuski. Hän on historian ensimmäinen Suomea edustanut kuski BMX-racingin MM-kisoissa, ja päässyt siellä ainoana suomalaisena finaalikierrokselle asti. Suurimman osan vuodesta Outi viettää ulkomailla harjoittelemassa ja kisailemassa. Hänen tavoitteenaan on oman menestyksen lisäksi saada BMX-racing lajina suomalaisten tietoisuuteen.