Geokätköily – nykyajan aarteenetsintää

Kuva Tiia Niemelä

Kaikkihan me rakastamme aarteita, eikös? Aarteenetsintä ei ole vain lastenkutsujen suosittu ohjelmanumero vaan myös varttuneemman väen hauska ja seikkailullinen ulkoharrastus. Geokätköily on kuin nykyaikainen versio aarteenetsinnästä, jossa aarrekartta on korvattu koordinaateilla ja aarre löytyy ympäristöön piilotettujen purkkien ja rasioiden sisältä. Geokätköilyssä yhdistyy kiehtovalla tavalla nykyteknologia, oma päättelykyky, etsimisen ja löytämisen riemu sekä monipuolinen liikunta. Geokätköilyn voi helposti liittää vaikka osaksi kävelylenkkiä ja saada siten lisää jännitystä ja virikettä pelkkään tylsään tallusteluun. Geokätköily on myös hyvä tapa tutustua lähiympäristöön uudesta näkövinkkelistä ja kenties löytää jopa aivan uusia paikkoja.

Haastattelin geokätköilyn saloihin perehtynyttä Harri Hirvasniemeä selvittääkseni tarkemmin mitä geokätköily oikein on. Harri itse on etsinyt kätköjä jo vuodesta 2003 ja hänet tunnetaan geokätköilyssä nimimerkillä Harjus. Harrin päätyessä lajin pariin oli geokätköily vielä Suomessa kohtuullisen uusi juttu eikä kovin moni siitä ollut tietoinen, sillä koko geokätköily oli rantautunut Suomeen vasta muutamaa vuotta aikaisemmin. Kätköjä oli harvassa ja niitä etsittiin käsi-GPS -laitteiden avulla. Tänä päivänä geokätköilijöiden harrastajakunta on kasvanut ja kätköjä löytyy huomattavasti enemmän. Älypuhelinten ja niiden GPS-paikannuksen myötä myös harrastuksen aloittaminen on helpottunut, kun ei välttämättä tarvitse hankkia erillistä GPS-paikanninta. Geokätköilijät muodostavat maailmanlaajuisen yhteisön yli 6 miljoonan kätköilijän voimin. Suomessakin aktiivisia kätköilijöitä on Harrin tietojen mukaan noin 30 000 – 40 000 ja kätköjä etsittävänä noin 68 000.

Geokätköilyyn pääsee helpoiten mukaan lataamalla puhelimeen valmiin geokätköily-sovelluksen ja luomalla sinne tunnuksen. Geokätköily -sovelluksia on useita erilaisia, mutta yleisin niistä on geokätköilyn virallinen sovellus, Geocaching. Sovellus näyttää kätköjen sijainnit kartalla sekä antaa tietoja jokaisesta kätköstä. Tiedoissa kerrotaan esimerkiksi kuvaus kätköpaikasta, kätkön koko ja vaikeusaste. Harri neuvookin ennen kätkölle lähtöä lukemaan kätköstä kerrotut tiedot ja tarkistamaan vaikeusasteen, sillä vaativimmat kätköt voivat vaatia jopa kiipeilyvaljaat tai sukellusvarusteet. Eri vaikeusasteiden vuoksi geokätköily sopiikin hyvin kaikenikäisille ja kaikentasoisille harrastajille.  Haastetta kaipaaville löytyy kätköjä, jotka vaativat joko fyysisiä tai älyllisiä ponnisteluja sekä mahdollisesti jotain lisävarusteita. Helpoimmat kätköt sen sijaan yleensä löytyvät nopeasti ilman mitään apuvälineitä ja ovat mahdollisesti saavutettavissa myös lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa.

Geocaching-sovellus näyttää kartalla kätköjen sijainnit. Kuva Tiia Niemelä

Geokätköilyssä etsitään muiden harrastajien piilottamia kätköjä, jotka voivat sijaita kaupunkimaisessa ympäristössä tai luonnon helmassa. Kätköjä etsiessä itsensä saattaakin löytää kiipeämästä puuhun, kahlaamasta upottavassa lumihangessa, könyämästä puiston penkin alle tai kurkottelemasta rakennuksen laudoituksen taa. Kätköily usein kuljettaa sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä.

Kuva Tiia Niemelä

Itse kätkö voi Harrin mukaan olla lähes mitä vain. Yleisimpiä kuitenkin ovat lokivihkon sisältävät pakastepurkit. Lokivihkoon kätkön löytäjät merkkaavat eli lokkaavat nimimerkkinsä ja löytöpäivämäärän. Lisäksi kätkön voi merkitä löydetyksi myös geokätköily-sovellukseen. Harrin kertoman mukaan kätkön koolle on viisi eri luokitusta – mikro, small, regular, large ja other. Pienin kätköistä on mikro ja se on kooltaan alle desilitran, suurimman eli largen koko sen sijaan on vähintään 15 litraa.  Other puolestaan on kätkö, joka ulkonäöltään eroaa tavallisesta purkista. Se voi olla esimerkiksi kiven näköiseksi naamioitu rasia. Myös kätkötyyppejä on erilaisia, Harrin mukaan niitä on kaikkiaan ollut 20, mutta näistä osaa ei enää voi tehdä ja osa on luotu tiettyjä tapahtumia varten. Peruskätköissä sovelluksessa olevat koordinaatit osoittavat suoraan geokätkölle. Multikätkössä puolestaan on useampi etappi, joista jokaisesta löytyy vihje tai tieto, jolla pääsee seuraavalle etapille ja lopulta itse kätkölle. Pisimmät multikätköt, joita Harri itse on suorittanut ovat sisältäneet yli 10 etappia. Mysteerikätkö vaatii suunnistustaitojen lisäksi myös aivojumppaa, sillä kätkön löytäminen edellyttää jonkin tehtävän tekemistä. Harrin kertoman mukaan mysteerikätköjä on kahdenlaisia, niin sanottuja sohvamysteereitä, joissa ratkaistaan kotona ensin kätkön koordinaatit tai niin sanottuja kenttämysteereitä, joissa kätkön koordinaatit ovat saatavilla, mutta lokikirjaan käsiksi pääseminen vaatii jonkin tehtävän ratkaisemisen. Tehtävänä voi olla esimerkiksi jonkinlainen pulmalaatikko.

Kuva Tiia Niemelä

Kuten muihinkin harrastuksiin, kuuluu myös geokätköilyyn omia lyhenteitä ja slangia, joita aloittelijana voi olla vaikea ymmärtää. Pyysin Harria selventämään muutamaa termiä, joihin geokätköillessä saattaa törmätä.

Geojästi: Henkilö, joka ei harrasta tai tunne geokätköilyä. Tulee englanninkielisestä sanasta geomuggle.

Matkalainen/reissaaja: Pieni esine, joka kulkee kätköstä toiseen. Matkalaiselle voidaan määritellä tehtävä, jonka mukaan sitä sitten siirrellään. Tehtävänä voi olla esimerkiksi jokin tavoitekohde, johon sen halutaan päätyvän tai tietty ilmansuunta, johon sen halutaan etenevän. Matkalaisella on oma koodinsa, jonka avulla sen etenemistä voidaan seurata. Erilaisia matkalaisia ovat esimerkiksi travel bugit, travel tagit ja geokolikot.

Kätkötarkastaja: Vapaaehtoistyötä tekevä henkilö, joka tarkastaa julkaisujonoon tulleet uudet kätköt kätkökuvauksen tietojen perusteella ja arvioi ovatko ne ohjesääntöjen mukaisia. Kätkötarkastaja myös huolehtii, että kätköjen piilottajat muistavat huoltaa kätköjänsä tarvittaessa.

BYOP: Bring your own pen eli tuo oma kynä mukana. Vaikka monista kätköistä kynä löytyy valmiina, Harri kuitenkin muistuttaa, että geokätköillessä olisi hyvä olla aina oma kynä varalta mukana.

Denari/DNF: Did not find eli lokkaus-merkintä, jolla kerrotaan, että kätköä ei löydetty. DNF-lokkaus kannattaa Harrin mukaan aina tehdä, jos ei kätköä etsimisestä huolimatta löytänyt. Mikäli näitä lokkauksia tulee useampiakin, voi kätkön piilottaja käydä tarkistamassa kätkön tilanteen.

Lisää kätköilyyn liittyvää sanastoa löytyy mm. tästä blogista: https://www.6123tampere.com/katkoilysanasto/

Yhteenveto

Mitä: hauska ja seikkailullinen ulkoiluharrastus. Kuin nykyaikaista aarteenetsintää gps-laitteen avulla.
Kenelle: Kaikille. Tarjoaa onnistumisen elämyksiä vauvasta vaariin, iästä tai kunnosta riippumatta.
Missä: Missä vain, milloin vain.  Kätköjä löytyy sekä kaupungin vilskeestä että luonnon helmasta.
Miksi: Löytämisen ilo, seikkailu, ulkoilu, itsensä haastaminen, uusien paikkojen löytäminen… syitä on monia, anna kätköilylle mahdollisuus.

Tiia Niemelä
Kirjoittaja toimii tutkimusavustajana Oulun yliopistossa Liikuntakaavoitus-hankkeessa