Käyttäjän liikuntakaavoitus blogi

Jouko Kokkonen: Lähiöt – mainettaan parempia myös liikuntaympäristöinä

Lähiöitä leimautuvat suomalaisessa keskustelussa ongelmapesäkkeiksi. Kokonaan sivuun jäävät lähiöiden hyvät puolet. Esimerkiksi liikuntaympäristöinä etenkin 1950–1960-luvun ”metsälähiöt” ovat hyviä, elleivät täydellisiä. Kevyen liikenteen väylät johtavat eri puolilta lähiötä suoraan ostoskeskukseen, ja autoliikenne on ohjattu käyttämään pitempiä reittejä.

Pasi Haapakorva: Lapsi pyörän kyytiin

Lapsen kuljettaminen pyörällä on järkevää samoista syistä kuin muukin pyöräily: pyöräily on itsenäistä, terveellistä, puhdasta, mukavaa ja kaupungin sisällä muutamien kilometrien matkoilla autoilua nopeampaa. Pyörä vie ovelta ovelle. Kyytiläiseen terveysvaikutukset eivät ulotu, mutta laatikkopyörän kyydissä vaihtuvien maisemien tarkkailu on helppoa ja jännää. Vanhempana toivon tietysti, että lapsestani kasvaa fiksu liikkuja.

Työnantajan kannustinvalikoima työmatkaliikunnan tukemiseen on laaja

Arkiliikunnan olosuhteisiin vaikuttaa fyysisen matkan lisäksi myös päätepisteen varustelutaso. Asiointiliikunnassa, kuten kauppamatkapyöräilyssä tämä tarkoittaa esimerkiksi pyörän pysäköintimahdollisuuksia. Työmatkaliikunnassa tarpeet ovat hieman vaativammat, niissä korostuu peseytymis- ja vaatteidenvaihtomahdollisuudet. Ympärivuotisessa työmatkaliikunnassa korostuvat lisäksi turvallisuus ja varusteiden toimivuus.

Tiina Lankila: Paikkatiedosta apua maankäytönsuunnitteluun ja arkiliikunnan edistämiseen

Oli koulu. Oli kauppa. Oli pieni kylä, jossakin päin Pohjanmaata. Lapset kävelivät tai pyöräilivät aamuisin kouluun. Kauppaan oli helppo kipaista jalan hakemaan maitopurkki. Sitten lähti koulu. Sitten kauppa. Lapset vietiin aamulla autolla kotiovelta koulun ovelle. Kauppareissu hurautettiin tarvittaessa autolla parinkymmenen kilometrin päähän isolle kylälle, ja auto pysäköitiin tietysti niin lähelle kaupan ovea kuin mahdollista, että ei vaan tarvitsisi ”turhaa” kävellä.

Julkaise syötteitä